Kesän 2021 näytelmämme on allekirjoittaneen käsikirjoittama Vakosamettimies ja Elämänkeiju

Tämän fiktiivisen tarinan keskiössä on jossain Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen rajamailla sijaitsevassa Torppakosken kunnassa elelevä Elmeri Känsä.

Elmeri on eläkeikäinen poikamiesviljelijä. Entinen ”mammanpoika”, joka tapaa vuosikymmenten takaisen rakkautensa Siviä Suvilehdon. Mitä sitten tapahtuukaan? Alkaako vanha suola janottaa.

Monenmoisia haasteita tuntuu näiden kahden tielle osuvan. Siviän yritystoiminta on ajautumassa taloudelliseen ahdinkoon,eikä entinen aviomieskään tunnu jättävän häntä rauhaan.

Monen muunkin näytelmässä esiintyvän kuntalaisen elämä tuntuu olevan melkoisessa käännekohdassa. Elmerin, Siviän ja kumppanit tapaat siis tulevana kesänä ei Torppa, vaan Pirttikoskella.

Tarkoituksemme on, että ensi esitys olisi 11.7, mutta kiveen hakattu sitä ei ole, vaan etenemme asiassa viranomaisten viitoittamaa tietä. 

Toivotaan parasta!   Terv. Holttisen Seppo

Järjestäjä: Pirttikosken Kesäteatteri – Pirttikosken koulun kummit ry

Käsikirjoittaja ja ohjaaja: Seppo Holttinen

Ansa ja Ilmari Kihti ovat päättäneet pistää elämänsa täysin uusiin puihin. Ruuhkainen pääkaupunkiseutu stressaavine elämäntyyleineen saa olla pysyvästi taakse jäänyttä. Pariskunta on saapunut syrjäiseen Taka-Hämeessä sijaitsevaan Kalpolan kuntaan. Tarkemmin ottaen siellä sijaitsevaan syrjästäkin syrjäisemmän Tupasuvannon kylään. Punainen tupa ja perunamaa saavat tästälähin olla tämän yhteiseloaan leppoistavan pariskunnan onnen tyyssija. Ilmari on jo pitkään kärsinyt työelämän tuomasta armottomasta stressistä ollen lähes loppuunpalanut. Kuin pisteeksi iin päälle hän on vielä ajautunut pahaan somekoukkuun. Ansa on tietysti sitten se, joka joutuu ottamaan vastaan kaikki Ilmarin em. ongelmista johtuvat purkaukset, jotka väliin johtavat jopa taloudellisiin menetyksiin ja hän taas stressaantuu niistä. – Miten siis on? Mahtaako tämä leppoistaminen onnistua? Miten saadaan Ilmarin välillä jopa vihaksi yltyvä someriippuvuus aisoihin?

Oman mausteensa uuden elämäntyylin opiskeluun tuovat myös lähimmät naapurit, jotka valtaosin ovat öljylamppujen, käsinlypsyn ja maamoottoreiden aikakauden lapsia ja tuntuvat suhtautuvan tulijoihin varsin epäluuloisesti, mutta toisaalta varsin suurella uteliaisuudella, sillä eihän kylälle ole vuosikymmeniin muuttanut kukaan. Sähkötkin sinne saatiin vasta 80-luvulla ja kauppa, koulu sekä posti ovat sulkeneet ovensa jo aikoja sitten. Maamiesseurakin lakkautettiin siinä vaiheessa, kun tilit piti viedä tarkastettavaksi vanhainkotiin. Tervetuloa viettämään ”leppoisan” hauskaa teatterituokiota kanssamme Pirttikoskelle 15.7 – 5.8.2018

Terv. Seppo Holttinen

Esitykset ovat ohi tältä kesältä. Lämmin kiitos katselijoillemme ja ahkerille talkoolaisille!

Etkö ehtinyt nähdä Leppoisaa someraivoa livenä? Ei hätää voit tilata DVD:n täältä ja ’raivota somessa’ milloin haluat.

Järj. Pirttikosken Kesäteatteri – Pirttikosken koulun kummit ry

Kesällä 2017 Pirttikosken kesäteatterilla on 25 – juhlavuosi.

Viimekesäisen poliittisen satiirin jälkeen on paikallaan palata juuri siihen, mistä aloitimmekin aikoinaan eli maalaiskomediaan. Tässä pieni maistiainen siitä mitä tämänvuotinen näytelmä tuo tullessaan:

Matti Mälkönen on eläkeiän kynnyksellä oleva maanviljelijä. Elämänsä näyttäisi ulkopuolisen silmin nähtynä olevan, kuin kenen tahansa ikääntyvän maalaismiehen. Vierellä ahertaa emäntä, joka on ikävuosiinsa nähden suht´ tomerassa iskussa. On myöskin aikuisiässä olevia perintöä kyttääviä lapsia, jotka ovat kukin jollakin tavalla paikkansa löytäneet. Talouskin on kohtalaisessa kunnossa ja velat melkein maksettu. Valittamista ei siis pitäisi juurikaan olla. Eipä Mälkönen isommin mistään valitakaan, mutta kuitenkin hän kokee olevansa jotenkin ulkopuolinen tarkkailija omassa elämässään, joka on tuntunut menevän ohi ilman, että mies olisi itse siihen pystynyt juurikaan vaikuttamaan. Kaikki mitä on tapahtunut olisi Mälkösen mielestä tapahtunut ilman häntäkin. Vaimo on aina tehnyt kaikki tärkeät päätökset ja ne mitkä ovat jääneet tekemättä ovat jääneet tekemättä, koska vaimo on niin päättänyt. Vaimohan aikoinaan oli se, joka kosikin.

Vaikein asia Mälkösen elämässä ovat lapsuuden karmaisevat muistot hammas ym. lääkärireissuista. Ne ovat traumatisoineet miehen niin, että hän ei koko aikuisiässään ole lääkäriin, saati sairaalaan uskaltautunut. Siihen häntä ei ole edes vaimo pystynyt alistamaan. Iän myötä kaikki nuo vaivat ja krempat ovat sitten kertautuneet ja mies on jo lähes kävelevä sairaskertomus. Vaivat rajoittavat arkea jo kovin, eikä mies enää tahdo pystyä niitä vaimoltaan salaamaan. Lopullisesti Mälkösen palikat sekoavat, kun entinen naapurin tyttö ja nuoruuden mönkään mennyt suuri rakkaus Karttusen Marjatta saapuu leskeksi jäätyään synnyinseudulleen. Millaiseen myllerrykseen tämä vanheneva mies lopulta joutuu, sen voit nähdä Pirttikosken kesäteatterissa alkaen 16.7.2017.

Lämpimästi tervetuloa viihtymään kanssamme tänäkin kesänä.

Terveisin, Seppo Holttinen

Kesän näytökset ovat nyt ohi!
Kiitos katsojille ja talkoolaisille!

Käsikirj. ja ohjaus Seppo Holttinen

Brysselissä on päätetty, että EU:n koilliskulmassa oleva kuihtuva ja jatkuvan taantuman kourissa kärvistelevä valtio on siinä jamassa, että se ei voi käyttää enää nykyistä nimeään. Nimi onkin siis jouduttu muuttamaan Surgestaniksi. Tuo ”stan” pääte kuvaakin paremmin mihin viiteryhmään tuo nurkkakunta kuuluisi. 

Sote uudistuksen myötä myös maakuntien nimet ovat muuttuneet stan päätteisiksi. Uusia nimiä ovat mm. anastan, aivastan, sairastan, hidastan, pohjustan, ulkoistan jne. 

Pääministeri Johan Pipilällä on siis kädet täynnä töitä. Sote ratkaisu on viimeviilausta vaille valmis, rakennemuutos loppusuoralla ja koululaitoskin on saneerattu uuteen uskoon. Helppoa ei ole ollut, kun kansalle ei ole ollut muuta annettavaa, kuin niukkuus. 
Oppositio yrittää lyödä kapuloita rattaisiin sen mitä ehtii ja työmarkkinajärjestöt kinaavat yhä, kuin aina ennenkin, maahanmuuttajia tulee idästä ja lännestä. Ehkä kovimmalle Pipilä joutuu kuitenkin, kun hän lupautuu ottamaan kotitaloonsa kaksi Hurdipakolaista Jahvet ja Mehmet Ötskullin. 

Rouva Pipilä ei näet lämpene asialle lainkaan ja synnyttäähän moinen muutenkin tunnekuohuja Pipilän kotikylässä Hidastanin maakunnan Tammastanissa. Asiat Surgestanissa tuntuvat siis menevän aina vain huonompaan suuntaan. Jatkuvasta eripurasta johtuen ainoat yhteiset päätökset hallituksessakin ovat, että ei päätetä mistään mitään. 

Kuinka kauan Brysselissä mahdetaan suvaita moista käytöstä, kun EU:lla tuntuu muutenkin olevan ongelmia lähes rajattomasti ja se natisee jo liitoksissaan. Mikä on siis Surgestanin tulevaisuus? Ratkeaako se tämän näytelmän aikana ja miten? – No, se jää nähtäväksi. – Muistakaa kuitenkin hyvät katsojat, että tämä tarina on fiktiota alusta loppuun. Toivotaan myös, että Suomen tie ei ole yhtä, kuin Surgestanin tie. Tai olisikohan se sittenkään niin paha?
terv. Holttisen Seppo 

Pirttikosken Kesäteatteri esitti Solidaarisuutta Surgestanissa -näytelmää heinäkuun aikana 13 kertaa.
Katsojia kävi Surgestanin menoa ihmettelemässä huimat 3440! Lämpimät kiitokset kaikille katsojille ja ahkerille talkoolaisille!

Käsikirj. ja ohjaus Seppo Holttinen

Kehtotehtailija Untamo Nuokkulalla pyyhkii ”hyvin”. Hän suoltaa tehtaassaan aikuisten kokoluokkaa olevia kehtoja yhä laajeneville markkinoille. Untamo on iskenyt varsinaiseen kultasuoneen, sillä suomalaisethan ovat jo vuosia kärsineet nukahtamisvaikeuksista ja joutuneet turvautumaan kaikenlaisiin lääkityksiin ja hoitoihin saadakseen unenpäästä kiinni. Tämä hektinen aika on tehnyt unettomuudesta lähes kansantaudin maassamme. Untamon isäukon aikoinaan ideoiman laitteen on huomattu tuovan todella turvallisen ja luonnonmukaisen tavan päästä eroon moisesta niin monen kansalaisen arkea rajoittavasta ongelmasta, siis riittämättömästä yöunesta. On vain eräs ongelma. Untamon olisi jo aika siirtyä eläkepäivien viettoon ja siirtää vastuu tuotannosta nuoremmalle polvelle, mutta poika on hunsvotti jota kiinnostaa vain vastakkainen sukupuoli ja kosteat illat paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Kovasti ”vihertävää” tytärtäkään ei kehtotehtailu tunnu kiinnostavan pätkääkään. Mietittävää siis tällä tunnetulla ja tunnustuksia saaneella yrittäjällä siis riittää.

Toisaalla, muutaman kilometrin päässä painiskellaan osin samanlaisen ongelman kanssa. Puitteet ovat vain hieman toisenlaiset. Siirtokarjalaisten jälkeläiset Pirkka ja Vieno Husu ovat pitkään viljelleet nykymittapuun mukaan pienehköä lypsykarjatilaansa ja sukupolven vaihdos olisi heilläkin ajankohtainen, mutta pankki suhtautuu nihkeästi ja kyseeseen tuleva jatkaja on täälläkin lievästi omituinen ja ihmisarka peräkammarin poika. Myöskään pariskunnan kahdenväliset suhteet eivät ole enää vuosiin olleet oikein millään mallilla johtuen osin Pirkan ”henkilökohtaisesta ongelmasta” ja osin ties mistä. Hyvin ei siis mene Husuillakaan. Jossain vaiheessa näiden kahden hyvin erilaisen ruokakunnan polut kuitenkin kohtaavaat ja mitä siitä sitten seuraa, se jää nähtäväksi.

Näytelmä on huumorilla höystetty tarina varsin arkipäiväisten ihmisten lähes arkipäiväisistä huolenaiheista, kuin miltä tahansa paikkakunnalta suloisessa Suomessamme. Toivotaan, että nämä Väli-Hämeessä Takamaan taajaman liepeillä asuvat kansalaiset saavat näytelmän kuluessa asiansa ja ongelmansa edes jonkinmoiseen järjestykseen.

Terv. Holttisen Seppo

Esityksiä oli 13 ja katsojia 3687.

Koleahko ja kostea sää antoi lisähaasteita niin katsojille kuin näyttelijöillekin, mutta hyvin niistä selvittiin! 
Suuret kiitokset katsojille ja ahkerille talkoolaisille!

Ala-Hämeessä Lotinan kunnan Litinälammen kylässä elellään kiihkeitä aikoja. Kyläkoulu on lakkautusuhan alla. Lapsiluku ei riitä, koulussa on mahdollisesti homeongelma ja kun opettajakin on vielä kylällä ristiriitaisia tuntemuksia herättävä yltiöisänmaallinen Reima Ryhtilä, jonka opetusmenetelmät tuntuvat olevan monelta osin, kuin menneestä maailmasta ja kunnan taloudenkin ollessa vielä pahasti kuralla, niin ei hyvältä näytä. Ryhtilä on jäänyt jo varhain äidistään orvoksi ja korkea arvoinen upseeri-isä on kasvattanut poikansa yksin varsin auktoritäärisellä otteella, joka on ilmeisesti poikaan jälkensä jättänyt. Ei siis ihme, että naapurikylä Lätinäsuo on kouluasioissa vahvoilla Litinälammen suhteen.

Litinälammella tuntuu kyläläisten kesken kiehuvan muutenkin. Eräs, joka on lapsena joutunut koulukiusatuksi janoaa yhä kostoa ja tekee omaa myyräntyötään. Myös epämääräiset parisuhteet herättävät kylällä kummastusta, eikä vähiten Ryhtilässä. Tilanne kylällä on kaiken kaikkiaan sekava, jotkut ovat valmiita taistelemaan koulunsa puolesta ja jotkut taas eivät. Miten kyläkoulun käy ja miten koko kylän, se selvinnee viimeistään viimeisessä kohtauksessa.

Tämä on jo toinen näytelmä jota minun ei pitänyt enää kirjoittaa. Tulipahan kuitenkin vielä väännettyä. Olen kaivanut tähän jotain Pirttikoskeltakin vuosikymmenten takaa tututuksi tullutta. Lievästi olen kuitenkin asioita värittänyt ja lisännyt niihin ajankohtaisia mausteita. Totuuden nimessä, fiktiotahan tämä juttu on. Toivottavasti tulet viihtymään kanssamme.

Terv. Seppo Holttinen

Esityksiä oli 12 ja katsojia 4595. Parin esityksen väliajalla ukkonen järjesti mahtavan valo- ja ääninäytöksen.
Lämmin kiitos katsojille ja ahkerille talkoolaisille!

Varsinais-Hämeessä, Tuonpuoleisen kunnassa, Ylösnousemuksen kylässä on jo jonkin aikaa toiminut australialaisen Up Sky Minerals -nimisen kaivosyhtiön omistama Ylösnousemuksen kultakaivos kullankäsittelylaitoksineen. Monet kultaharkkolastit ovatkin kaivospomo John Skywayn johdolla Ylösnousemuksesta maailmalle matkanneet. Kaivostoiminta seudulla ei kuitenkaan ole saavuttanut kaikkien paikkakuntalaisten varauksetonta hyväksyntää, näinhän se tuppaa usein olemaan muuallakin. Varsinkin, kun monet ovat joutuneet kaivoksen tieltä lähtemään ja loppujenkin elämään tuo laitos on vaikuttanut monilla tavoin, eikä aina kaikkein positiivisimmin. Kylämaisema ja ympäristökin on kokenut totaalisen muutoksen. Myöskään seudulta aikoinaan Australiaan muuttaneen ja sieltä takaisin palanneen John Skywayn ent. Jussi Taivastien toimintatavat eivät kaikkia miellytä ja viimein GTK:n tarmokkaan porauskoplan naapuripitäjästä löytämä uraaniesiintymä saakin monen kyläläisen kupin kiehumaan lopullisesti yli.

Tätä näytelmää, jota minun ei edes pitänyt enää kirjoittaa, voisi kai luonnehtia kantaaottavaksi kaivosaiheiseksi komediaksi. Tarina on faktan ja fiktion tietoista sekoittamista. Syy miksi tällaista juttua lähdin kirjoittamaan on siinä, että Pirttikosken kesäteatterikin sijaitsee kaivostoiminnan kannalta ns. kuumalla vyöhykkeellä ja laajamittainen kaivostoiminta ja varsinkin sen soveltuvuus Suomen kaltaiseen vesistöjen sekä soiden pirstomaan maahan saa minut melko epäileväksi koko asian suhteen. Mineraaleja tosin tarvitaan kehittyvässä maailmassa yhä enenevissä määrin, mutta mahdetaanko asian kääntöpuolta sittenkään ymmärtää riittävästi. Kallioperästä louhitaan suruttomasti monenmoisia mineraaleja, mutta samalla sieltä nostetaan myös paljon muutakin, jonka luonto suuressa viisaudessaan on ehkä tarkoittanut sinne jätettäväksi. Luonto sellaisena millaiseksi se aikojen saatossa on muovautunut on viisas. Siellä on kaikki paikallaan. Luontoa voisi hyvin verrata taiteilijaan, jonka jokaisella siveltimen vedolla on oma tarkoituksensa. Luonnon viisautta ei yksikään ihminen, ei edes fiksuin kaivosinsinöörikään pysty koskaan ylittämään. Tämä meidän tulisi aina muistaa.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja: Seppo Holttinen

Esityksiä oli 13 ja katsojia 4985. Kultainen kiitos katsojille ja ahkerille talkoolaisille!
Kaivostoiminta on Pirttikoskella tältä erää ohi ja pöly voi laskeutua…

Tämä näytelmä on kirjoitettu kevättalvella 1997 ja se sai ensi-esityksensä Pirttikoskella 20.7.1997 klo 14.00. Lisäksi teatterimme esitti sitä 3-kertaa Kanadassa sinne kesällä 1998 tapahtuneen esiintymismatkan aikana. Tässä esipuhe näytelmään sellaisena, kuin sen kirjoitin vuonna 1997.

– Maailmamme on väärällään erilaisia uskontoja, vakaumuksia ja poliittisia aatteita. Näytelmämme tarkoitus ei ole ottaa kantaa siihen, mitkä niistä ovat oikeassa, mitkä väärässä. Kaikista ylevistä tarkoitusperistä huolimatta on vain niin, että hyvienkin aatteiden ja uskontojen varjolla ja niiden nimiin vannoen on maailmaan luotu ja luodaan yhä mielin määrin pahuutta ja sen tuottamaa tuskaa ja ahdistusta. Asian   tätä nk. pimeää puolta me täällä kesäteatterissamme yritämme komedian keinoin työstää. Esityksessämme tuppaavat hyvyys ja pahuus hieman sekoittumaan, osin tarkoituksella, osin vahingossa. Näinhän tahtoo joskus käydä elävässä elämässäkin. 

Olkoon siis näytelmämme mottona Mäkisen Jussin tokaisu: ”Helkutin väliäkö sillä, olkoon ihminen vaikka Hindu, kunhan sydän on paikallaan”. Eli, suvaitsevaisuus on tärkeintä ja sitä ei kai keskuudessamme ole koskaan liiaksi asti.

Näin siis vuonna 1997. – Kävin käsikirjoitukseni läpi viime talvena, enkä sitä ihmeemmin peukaloinut. Ajattelin, että sen viesti kantaa vielä tänäkin päivänä. Valitettavasti viime aikoina on joutunut huomaamaan, että toisin kuin näytelmässämme mainitaan, sitä pahuutta voi maailmassamme olla ilman ripaustakaan hyvyyttä. Myöskään tuosta suvaitsevaisuudesta en enää liiemmin meteliä pitäisi, sillä niin se vain on, että maailman sivu nk. suvaitsemattomat ovat häikäilemättä käyttäneet hyväkseen suvaitsevaisia ja niin tulee kait aina olemaan. Elä siinä sitten ihmisiksi pieni ihmispoloinen.

Kaikesta huolimatta viihtyisää teatterituokiota kanssamme.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja: Seppo Holttinen

Esityksiä oli 12 ja katsojia oli vesisateista huolimatta muhkeat 5044. 
Lämmin kiitos katsojille ja lukuisille ahkerille talkoolaisille!
Viimeisen esityksen jälkeen oli ilotulitus, joka jätti sanattomaksi…

Pirttikosken Kesäteatterin DVD-levyjen kansikuvia vuosien varrelta